Muisteloita

Olen saanut ihanilta ystäviltäni paljon viestejä, jotka herättivät nostalgisia muistoja ja saivat minut myös selaamaan vanhoja valokuvia.

Tunnen siis tarvetta kertoa hiukan historiaani :) Ja minun historiaani kuuluvat vahvasti koirat. Lapsesta asti kotona on aina ollut koiria, mutta 80-luvulla sydämeni veivät hovawartit. Ja ilman näitä sydämenvalloittajia en olisi sitä mitä tänä päivänä olen.

Isäni Fatimasta se kaikki alkoi <3


Kaunottaren Fatima

Fatiman tytär Cita oli minun ensimmäinen oma koirani. Elämäni koira, jolla on suurin paikka sydämessäni <3. Kaikki koirani ovat olleet rakkaita ja säilyttävät paikkansa sydämessäni, mutta Citassa oli jotain... jotain erityistä, ei sitä osaa sanoin edes kuvailla. Joka joskus on saanut sellaisen koiran elämäänsä, tietää kyllä mitä tarkoitan.

 

 

 

Carmencita

Kennelnimellä Sazidun kasvatin 7 pentuetta. Citan tyttäriä ja tyttärentyttäriä oli minulla onni pitää luonani elokuuhun 2007 asti, jolloin viimeisin niistä, Hertta nukkui pois.  Suru ja ikävä oli niin suuri etten osannut edes kuvitella ottavani hovawarttia enää... enhän voinut enää saada sitä samaa äitien ja tyttärien jatkumoa... Elämä oli muutenkin muuttunut, lapset Ville ja Kalle täyttivät maailmani ja tuntui ettei hoffitytölle olisi antaa sitä aikaa ja energiaa, jonka se tarvitsee. Joten hautasin unelmani... tai ainakin työnsin sen taka-alalle. Salaa haaveilen edelleen, että jossain vaiheessa vielä saan sen oman hoffitytön  <3.

 

Elämäni koiria:

 

 

Iines, Fatima, Cita ja Vilma (Sazidun Femme Fatale)

 

 

 

Selma "Bimbo"  kultakimpaleeni <3 (Sazidun Jewel Queen)

joka joutui lähtemään luotani ihan liian aikaisin.

 

 

 

Rakas Hertta 11 vuotiaana (Sazidun Herzchen)



 

 

Metsästävän miehen ja elämänmuutoksen myötä astui elämääni jotain ihan uutta ja ihmeellistä: karkeakarvainen kettuterrieri Sasu ( Teritaipaleen Ihme).

 

 

Sasu on valloittava persoona, terrieri henkeen ja vereen, tulta ja tappuraa, mutta silti samalla niin yllättävän lempeä ja kiltti.

 

Sasu on erittäin paljon Arin koira ja minä halusin tietysti oman...  Kun olin pieni niin tädilläni oli muiden mäyräkoiriensa lisäksi erittäin persoonallinen karkekarvainen mäyräkoira Iines ja nuorena haaveilinkin omasta karkkarista. Asiaa sen kummemmin miettimättä tai kotona muiden mielipiteitä kyselemättä, huomasin yhtenä päivänä varanneeni pennun....  :)

 

Niin meille tuli Remu (Jekkuketun Pilsneri)

 

Raivostuttava ja rakastettava pöhköpää <3, joka rakastaa omaa ääntään... Laiska sohvan valtaaja, joka metsällä syttyy yllättäen ihan täysiveriseksi metsästäjäksi. Näiden metsästyskoirien myötä olen löytänyt ihan uuden maailman.  

 

 

 Ja koska tämän blogin oli tarkoitus keskittyä enimmäkseen kakkuihin ja leipomiseen, niin tässä kuva vuosien takaa suht ensimmäisestä ei ihan niin tavallisesta kakusta, jossa oli "aihe" ;)

 

 

 Hertta oli astutettu ja ultrassa oli varmistettu, että pentuja on masussa suuri määrä, joten tarjosin eläinlääkärille ja kätilölle "siittiökakkua" ;)  (taustalla oleva suklaakakku)